Jos sussukin suunnistaisi

Päätoimittaja viskasi juuri kirjeellä, johon oli koottuna viimeisimmät Lavikais palautteet. Useammassa viestissä udeltiin mm. A. Lavikaisen henkilökohtaisia tietoja ja suhdetta autosuunnistukseen. Kerrotaan siis kaikille muillekin kuin vain kysyjille, että henkilötiedot löytyvät ja suhde on – myös autosuunnistukseen.

Erityisesti Lavikaisen huomio kiinnittyi erääseen viestiin, jossa epäiltiin Lavikaisen pitävän AS karttureita basisteina. Tämähän ei pidä paikkaansa ainakaan Lavikaisen kohdalla, sillä tiettävästi kotitarvehanuritaiteilijaa lukuun ottamatta kukaan heistä ei osaa soittaa mitään saati bassoa. 

Suhteista tuli mieleen, kun kerhohuoneella tuli poikien kanssa juttua vaimoväen asenteesta autosuunnistukseen. Todellisuudessa tarinaa iskettiin ukkomiesten kesken ja poikamiesten porukka kuunteli vierestä vain hieman virnistellen. Eivät tainneet ottaa vaarien juttuja oikein tosissaan.

Joku kertoi kuulleensa pariskunnasta, joka oli löytänyt toisensa autosuunnistusharrastuksen kautta. Tämä lienee mahdollista, mutta sen verran epätodennäköistä, että tässä yhteydessä ei ole syytä keskittyä tällaisiin marginaaliryhmiin. Varsinkin, kun tuo D-luokan osallistujamäärät ovat mitä ovat.

Kateudesta vihreinä muistelimme niitä pariskuntia, jotka ovat harrastaneet autosuunnistusta yhdessä. Äijäporukalla ihmettelimme pitkään, kuinka tällainen voi olla mahdollista. Jos Lavikainen itse joutuisi kuuntelemaan vaimonsa komentoja harrastuksensa aikana, saattaisi pinna palaa jo ennen mittistä. Nuorena ja rakastuneena autosuunnistaminen uuden sulhon tai sussun kanssa varmasti onnistuisi ilman riitaa, mutta miten silloin mahtaisi olla tuon suunnistukseen keskittymisen laita? Ainakin ajatus saattaisi välillä karata.

Asianhan voi toki ratkaista siten, että puolisot harrastavat autosuunnistusta eri autoissa. Tässä on kuitenkin se suuri haittapuoli, että vaimo pärjää kuitenkin – ainakin joskus – kisoissa paremmin. Kehtaisikohan Lavikainenkaan enää kerhohuoneella naamaansa näyttää, jos näin kävisi.

Nettiyleisön pyynnöistä huolimatta Lavikainen aikoo jälleen täyttää kerhohuoneen ukkomiesporukan toiveen sekä oman kansanvalistuksellisten velvollisuutensa. Kerhohuoneen väki nimittäin pyysi, että A. Lavikainen kokoaisi kaikin puolin puutteellisen kirjallisen tuotantonsa jatkeeksi myös valistusmateriaalia autosuunnistavalle nuorisolle oikeasta suhtautumisesta naisväkeen. Lavikaista kyllä syvästi ihmetytti ”miks’ mää aina” . Ukkoporukan mukaan Lavikaisella on ylivoimaisesti eniten kokemusta siitä, kuinka naisväkeä ei saa kohdella. Omista virheistään kuulemma oppii parhaiten, joten tällä perusteella Lavikainen on kuulemma suorastaan guru naisväen käsittelyn suhteen. No, jos materiaalia syntyy julkaistaneen se tälläkin palstalla. Aika näyttää.

Tietää A. Lavikainen