Harjoitusajoihin

Päätoimittajan taannoisessa toimeksiannossa A. Lavikaista pyydettiin kuvailemaan jutuissaan autosuunnistusharrastukseen mahdollisesti liittyviä koomisia piirteitä. Lavikaisen itsensä mielestä harjoitusajoihin liittyy toisinaan tahatonta komiikkaa, joten kirjoitellaanpa aiheesta pari riviä. Silläkin uhalla, että kaikkia tämä ei naurata. Lavikainen kyllä kestää kritiikin ja katkerankin palautteen. Ehkä, luulisin.

Lavikainen on jo pitkään ollut huolissaan harjoitusajojen tasosta. Ei niinkään siksi, että ne olisivat liian heikkotasoisia, vaan juuri päinvastoin. Ne ovat useimmiten LIIAN HYVIÄ!! Kerhohuoneen kahvikuppikäräjillä Lavikaisen asennetta on oikein kovaankin ääneen ihmetelty. Fiksuimmat ovat olleet aivan hiljaa ja vaivihkaa vain naureskelleet partaansa. Mikäs siinä nyt niin kamalaa on, että saadaan ajaa vaativia usean jakson koitoksia ennen 50 mk:n ja nykyisin noin 10 euron hintaan?

Täytyy myöntää, että itse Lavikainenkin on kiertänyt toisinaan harjoitusajoja ahkerasti. Käyty on jopa 100 – 200 km:n päässä harkkaria ajamassa. Eikä moista matkaa viitsisi tehdä, mikäli ennakkoon ei olisi jonkinlaista sähköpostipuskaradioviestiä siitä, että perillä odottaa suurin piirtein aluekisan tasoinen koitos. Ajajan kannalta nämä harkkarit täydentävät mukavasti muutoin turhan harvaksi käynyttä kansallista kilpailukalenteria.

Mutta HALOO hyvät kanssa matkustavat AS sielut! Meitä vuosikausia lajia harrastaneita konkareitako varten näitä harkkareita järjestetään? Ei kai sentään? Lavikaisen ehdoton kierosilmäinen näkemys on se, että harkkarit on kurvailtava aloittelijoiden ja ensikertalaisten ehdoilla. Silloin harkkarin reitit kulkevat vain hyvillä tieurilla, ratamestari tekee yhden mammuttiharkkarin vaivalla kolme ”pikku” harkkaria, voimia jää vielä tapahtuman mainostamiseen ja uusien harrastajien haalimiseen ja muutoinkin maailma pelastuu!

Kisapaikalla tuli kerran juttua siitä, kuinka kukin on lajin pariin aikanaan ajautunut. Eräskin AS veteraani kertoili värikkääseen tapaansa ensimmäisistä harjoitusajokokemuksistaan, kun lajia täysin tuntemattomana lähdettiin reitille 850 Minillä. Hauskaa oli, Miniin ei tullut naarmun naarmua ja kaikki reittimerkitkin löytyivät! Aikaa tosin taisi mennä hiukkaa vaille paljon ja sijoitus ei ollut jäänyt mieleen, mutta siitä se syttyi AS kipinä, joka ei vieläkään ole suostunut sammumaan. Tällaisia kokemuksiahan me AS harrastajat haluamme tarjota harjoitusajoissa aloittelijoille vielä nykyisinkin.

Pyytämättä Lavikainen laittaa AS gurun maineensa koitokseen ja listaa oman näkemyksensä kilpailujen luonteesta. Mieleen on nimittäin hiipinyt ajatus, että liian usein harjoitusajoista toivotaan ja odotetaan tehtävän ainakin aluekisan tasoisia.

Harjoitusajossa ajellaan

–          1-2 tunnin mittainen reitti, joka on

–          helppo ja etenevä.

–          Käytetään vain hyviä ajouria, joten

–          kaikki reitit voi ajaa siviiliautolla.

–          Harkkari on tehty aloittelijoiden ehdoilla, joten

–          ei välttämättä tarvita yhtään isoa pyöritysaluetta.

–          Piha-alueet ja muut pienimuotoiset pyöritykset riittävät hyvin.

–          Konkariratamestari väsää tällaisen reitin muutamassa illassa, sillä yhtään uutta erikoiskarttaa ei tarvita.

Aluekisa

–          Nyt ajellaan jo 2-3 tunnin mittainen kisa, jossa on

–          ainakin pari kolme hyvää pyöritysaluetta.

–          Siitä huolimatta C luokan reitti on ajettavissa siviiliautolla.

–          Konkareillekin on tarjolla kohtuudella suunnistushaastetta, joten

–          reitin suunnitteluun kuluu jo useamman viikon vapaat illat.

–          Ratamestari saattaa joutua jopa piirtämään uusia erikoiskarttoja kisaa varten ja

–          palkintojakin jaetaan kisan parhaille.

Kerrotaan nyt loppuun vielä vitsin tynkää, jotta päätoimittaja suostuu kirjoituksen julkaisemaan. 

Miksi on olemassa sekä miinusmerkkistä että plusmerkkistä sähköä? No miinusmerkkinen sähkö on tarkoitettu jääkaappeja ja pakastimia varten ja plussähköä puolestaan tarvitaan lämpöpattereihin, saunankiukaisiin.

Tietää A. Lavikainen