** Vastausten yhteenveto **

Pakinassaan 21.3.2004 ”Mutta saako niin tehdä” A. Lavikainen toivoi autosuunnistajien arvioivan omaa toimintaansa erilaisissa kilpailuissa vastaantulevissa tilanteissa. Ohessa vastauksista koottu yhteenveto luokkakohtaisine erittelyineen.

Kaikkiaan kyselyyn vastasi kahden viikon aikana 61 autosuunnistajaa, joista 20 ilmoitti ajavansa MA-luokissa, 21 B-luokassa ja 20 E tai C-luokassa. Luokkakohtainen jakauma oli siis erinomaisen tasainen.

Se millaisia johtopäätöksiä vastauksista voidaan tehdä, jätetään tällä erää kunkin arvioijan omaan harkintaan. Täällä toimituksen päässä tulokset kuitenkin pistivät pohtimaan myös omaa toimintaa kisoissa, eli saako niin tehdä? Ainakin joissain kohdin ”vahvasti epäilen”! 

Yhteenvedon lopussa on yhteenveto siitä, kuinka kauan kunkin luokan harrastajat ovat lajin parissa tähän mennessä olleet. Koittakaapa arvata ennen kuin katsotte. Mikä on kunkin luokan kohdalla keskimääräinen harrastusvuosien määrä?

Yhteenvedot ja kommentit: Ari Uotila 

Nyppylän takaa ilmestyy äkkiarvaamatta AT-asema ja kompu/kello näyttää yli sataa pistettä ennakkoa. Miten toimit?

A) Ajan suoraan AT-asemalle, tervehdin iloisesti asemamiestä ja kerron kuinka hieno kisa on ollut tähän asti.

B) Peruutan pikaisesti piiloon edellisen kurvin taakse ja ajan vaivihkaa asemalle oikealla ajalla.

C) Käytän ratamestarin suomaa mahdollisuutta ajaa vaihtoehtoista reittiä, joten vauhtia hiljentämättä kurvaan ennen AT-asemaa marjapuskan ja omenapuun välistä invalidimummon puutarhavajan taakse piiloon, josta jatkan oikealla ajalla ajoreitille takaisin. 

D) Ajan mahdollisimman vauhdikkaasti AT-aseman läpi ja palaan uudelleen asemalle oikealla ajalla. Jos asemamies väittää saaneensa ajan jo ensimmäisellä käynnillä, haukun hänet pataluhaksi. Maalipaikalla teen tarvittaessa protestin asemamiehen käsittämättömästä, kilpailijan oikeusturvan vastaisesta toiminnasta.

Puolet vastaajista toimisi lähinnä vaihtoehdon A mukaisesti. Toisin sanoen toinen puoli vastaajista koittaisi mahdollisuuksien mukaan kikkailla itselleen jollain konstilla paremman AT-ajan. Tältä osin kikkailu / ei kikkailu päättyi tasapeliin 50/50. Keskustelu asian tiimoilta siis jatkunee.

Luokkakohtaisesti mielenkiintoista on se, että MA-luokkalaisista 60% toimisi vaihtoehdon A mukaisesti. B-luokkalaisista ”vain” 43% valitsi vaihtoehdon A. C/E-luokkalaisista vaihtoehdon A valitsi tasan 50% vastaajista.

Uudelleen samaa pyöritysaluetta ajaessamme huomaamme, että ensimmäisellä kierroksella olemme ottaneet viereiseltä uralta väärän RT-aseman. Miten toimit?

A) Hymyssä suin toteamme, kuinka hienon reitin ratamestari on onnistunut laatimaan ja kilpailijoita onnistuneesti jujuttamaan.

B) Väärennämme ensimmäisellä kierroksella ottamamme asematunnuksen muistuttamaan oikeaa tunnusta, mikäli se vain on mahdollista. Tarvittaessa käymme tuloslaskennassa selvittämässä kuinka reitin epätasaisuuden takia merkinnästä on tullut epäselvä.

C) Kirjoitan asematunnukset uudelleen kilpailukorttiin ja käyn hakemassa kuittaavan leima-aseman uudelleen. Mikäli kilpailukortit loppuvat kesken, annan järjestäjille ”rakentavaa” palautetta kilpailukorttien liian vähäisestä määrästä.

D) Poimin poisjääneen aseman auton takakonttiin, pilkon sen heti kotiin päästyäni saunan pesään ja poltan tuhkaksi. Kisapaikalla teen vastalauseen mystisesti kadonnutta asemakylttiä vastaan.

Tässä kohdin enemmistö vastaajista toimisi vaihtoehdon A mukaisesti. Luokkakohtaisesti E-, C- ja B-luokkalaiset ovat lähes yksituumaisesti vaihtoehdon A-kannalla. Sen sijaan enemmistö (55%) M ja A-luokan kilpailijoista hakisi tällaisessa tilanteessa hyötyä kikkailun avulla.

Pitkällä peltopyörityksellä on useita oikomismahdollisuuksia, eikä lumen määräkään välttämättä estä urien ulkopuolista ajoa. Miten toimin?

A) Autosuunnistuksessa on tarkoitus kilpailla siitä, kuka ajaa oikean reitin nopeimmin ja tarkimmin. Oikaiseminen ei kuulu lajin luonteeseen.

B) Pienet, aurattuja uria myöten tehdyt oikaisut ovat sallittuja, jos oikaisumme ei häiritse kanssakilpailijoita.

C) Uria pitkin saa oikaista niin paljon kuin haluaa. (Hyvän urheiluhengen mukaista on kuitenkin tunnustaa menettelynsä avoimesti muille kilpailijoille maalipaikalla.)

D) Vain nynnyt ajavat viivaa pitkin. Autosuunnistus on välineurheilua, joten siitä mennään mistä kalustolla päästään. Vain oikeat reittiasemat kilpailukortissa ja nopea aika ratkaisevat.

Kylläpä on tasaista! Äärivaihtoehdot A ja D saivat täsmälleen yhtä suuren kannatuksen, eikä välivaihtoehtojenkaan suhteen suurta hajontaa saatu aikaiseksi.

Luokkakohtaisesti B-luokkalaiset kannattavat kaikkia vaihtoehtoja tasaisesti. E/C-luokkalaisten vastauksissa yleisin valinta on vaihtoehto A. Sen sijaan vain kaksi MA-luokan vastaajaa valitsisi vaihtoehdon A. Eniten kannatusta MA-luokkalaisilta saivat vaihtoehdot B ja D, kumpikin 35%.

Talvikisassa RT-kyltti on irronnut varrestaan ja tippunut hankeen reitin viereen. Miten toimit?

A) Kiinnitän kyltin takaisin varteen työkalupakista löytyvän vasaran ja huopanaulan avulla.

B) Pysähdyn katsomaan numerotunnuksen ja asetan kyltin hankeen niin, että seuraavat kilpailijat voisivat sen vaivattomasti nähdä.

C) Tungen kyltin hankeen niin, että seuraavienkin kilpailijoiden on pakko pysähtyä paikalle.

D) Kaasutan kaatuneista kylteistä viis välittämättä ja protestoin maalipaikalla kyltin pois mallirivistä. 

Irronneen reittikyltin kohdalla selkeä enemmistö vastanneista toimisi vaihtoehdon B-mukaisesti. Luokkakohtaisesti ei vastauksissa ollut eroja. Tosin C/E-luokkalaisista ylivoimaisin enemmistö kannatti B-vaihtoehtoa.

Olet saapumassa tauolle. Kilpailu jatkuu ajoaikasiirtymällä mielenkiintoiselle pyöritysalueelle. Miten toimit?

A) juomme kahvit munkkien kera ja nautimme ansaitusta lepohetkestä.

B) Käytämme tauon tutkimalla etukäteen pyöritysalueen kartat ja vertaamme eri kierrosten reittiviivoja toisiinsa.

C) Lähdemme ajoajan turvin hyvässä ennakossa kohti pyöritysaluetta tutkimaan onko pyöritystä ennen AT-asemaa. Mikäli AT-asemaa ei ole, ajamme pyöritykselle ennakosta välittämättä.

D) Jätämme tauon käyttämättä ja pujahdamme pyöritysalueelle takakautta ohi ennakkoAT-aseman.

Karttojen tutkiminen etukäteen on valtaosan mielestä se hyväksyttävin tapa viettää taukoa. Kahville menijöiden ja ennakkoon reittiä  nuuskivien määrä on lähes yhtä suuri.

Luokkakohtaisesti  erot olivat hyvin pieniä. mainittakoon nyt kuitenkin, että eniten kahville meneviä (A) oli MA-luokissa. Karttojen tutkinta (B) on yleisintä C/E-luokkalaisten keskuudessa. Eniten AT:n nuuskijoita (C) löytyy B-luokasta.

Ratamestarille on tullut reittiviivaa tehdessä ilmeinen virhe. Miten toimit?

A) Toteamme ratamestarin olevan inhimillinen olento, emmekä tee asiasta sen suurempaa numeroa.

B) Kiittelemme ratamestaria mukavasta kilpailusta ja mainitsemme oman näkemyksemme reittivirheestä, jotta ratamestari voisi jatkossa kehittyä reitin teon jalossa taidossa.

C) Osoitamme ratamestarille hänen virheensä ja odotamme vähintään anteeksipyyntöä pilalle menneen kisamme johdosta.

D) Kerromme kaikille tutuille ja tuntemattomille, kuinka epäonnistunut kilpailu oli. Pyrimme vaikuttamaan kaikin mahdollisin keinoin siihen, että ratamestari ja järjestävä seura saavat ansionsa mukaisen maineen ja ymmärtävät olla jatkossa tekemättä tällaisia ala-arvoisia kilpailuja. 

Selkeä ja murskaavan ylivoimainen on tässä kohtaa vaihtoehto B. Ei luokkakohtaisia eroja. 

Kilpakumppani on ajanut autonsa hankeen ja tarvitsee vetoapua. Miten toimit?

A) Kaivamme takakontista lumilapiot esiin ja autamme heidät takaisin reitille.

B) Autamme heidät hinaamalla pois hangesta. 

C) Voimme harkita vetoapua, jos hinausköysi on jo valmiiksi kiinnitettynä ja on todennäköistä, että emme saa AT-virheitä seuraavalta asemalta.

D) Kierrämme tapahtumapaikan lähietäisyydeltä tiekatkoa ottamatta. Autosuunnistuskilpailussa kilpaillaan mm. siitä, kuka on taidokkain kuljettaja Suomen vaihtelevissa keliolosuhteissa, joten kädettömien kuskien auttaminen ei kuulu lajin luonteeseen.

Noin 90 % vastaajista on valmis auttamaan kanssakilpailijan pois hangesta, mikäli tämä apua tarvitsee. Selkeästi yleisin on vaihtoehdon B mukainen toiminta.

Luokkakohtaisesti ainoan eron yleiseen linjaan tekevät MA-luokkalaiset, joista yhtä moni valitsi vaihtoehdon C (40%) kuin vaihtoehdon B (40%).

Kilpailukalustolla on oma merkityksensä kisamenestykseen. Näin ollen

A) kilpailuauto on ehdottomasti oltava kaikilta ominaisuuksiltaan ja varusteiltaan tieliikenneasetuksen mukaisessa kunnossa.

B) Auton on muutoin oltava tieliikennelain mukaisessa kunnossa, mutta talvella voi käyttää liikenneturvallisuuden vuoksi tavanomaista painavampia pakettiauton nastoja.

C) Auton on muutoin oltava tieliikennelain mukaisessa kunnossa, mutta valoina voi käyttää tehokkaampia 100 watin lamppuja. Erityisesti silloin, jos muutenkin antaa kalustossa tasoitusta kilpakumppanien uudemmille ja tehokkaimmille kilpa-autoille.

D) Katsastajan tehtävänä on tutkia kilpailukalusto ja varusteet. Kaikkien niiden välineiden käyttö on sallittua, mitä kilpailun katsastaja ei käske poistaa ennen kilpailua.

Yksimielisimmän moraalisen tuomion antoivat vastaajat kilpailukaluston vähäisellekin tieliikennelain vastaiselle virittämiselle.

Luokkakohtaisesti MA- ja CE-luokkien vastaajat olivat hyvin yksituumaisesti vaihtoehdon A kannalla. Sen sijaan B-luokassa lähes puolet (48%) vastaajista valitsi jonkin vaihtoehdoista B,C tai D.

Vastaajien ilmoittamat harrastusvuodet

Kyselyn ”sivutuotteena” syntyi myös yhteenveto siitä, kuinka kauan kussakin luokassa kilpailevat lajin harrastajat ilmoittavat lajin piirissä aikaansa viettäneen. Seuraavien kuvaajien pystyakselilla (y) on vastausten määrä kappaleina ja vaaka-akselilla (x) on harrastusvuosien lukumäärä. Punaisella on kuvaajiin piirretty trendiviiva kuvaamaan harrastajamäärän muuttumista harrastusvuosien lisääntyessä.

1. Kaikki vastanneet

Kaikista vastaajista alle vuoden lajia harrastaneita oli 4. Pisimpään vastaajista lajia harrastanut on ollut lajin parissa peräti 33 vuotta. Harrastusvuosien keskiarvo on 12,5 vuotta. Ilahduttavaa on huomata, että ensimmäinen neljännes harrastajista on harrastanut lajia 4 vuotta tai alle.

Kyselyn perusteella M ja A-luokissa kilpailevien keskimääräinen harrastusvuosien määrä on noin 19 vuotta. 3/4 kilpailijoista on harrastanut lajia yli 15 vuotta. Trendiviiva on selkeästi nouseva.

Kyselyn perusteella B-luokassa kilpailevien keskimääräinen harrastusvuosien määrä on noin 15 vuotta. 3/4 kilpailijoista on harrastanut lajia yli 12 vuotta. Harrastusvuodet ovat selkeästi painottuneet 12 ja 20 vuoden väliin, mutta kokonaisuudessa jakauma on hyvin laaja. Trendiviiva on varsin tasainen, tosin hieman nouseva. 

Kyselyn perusteella C ja E-luokissa kilpailevien keskimääräinen harrastusvuosien määrä on noin 4 vuotta. 3/4 kilpailijoista on harrastanut lajia yli 1 vuoden. Harrastusvuodet ovat selkeästi painottuneet 0 ja 5 vuoden väliin. Trendiviiva on voimakkaan laskeva.