Liian hyvä ollakseen paras

Ystävät ja kadunmiehet ovat alituisesti patistelleet Lavikaistakin kulttuurin pariin. Pitäisi osata nähdä elämää kodin, työn ja autosuunnistuksenkin ulkopuolelta. Vinkistä viisastuneena paikallislehden tapahtumasivut esille ja sieltä se löytyi: kulttuuritapahtuma isolla K:lla, nimittäin karaoken SM-kisakarsinnat ajomatkan etäisyydellä kesämökin saunan terassilta.

Paikan päällä asia varmistui. Luomisen tuskaa, haikeutta ja vaikeutta sisältyi lähes jokaiseen esitykseen siinä määrin, että todellinen taidepläjäys ja kulttuurielämys tämä varmasti oli. Jotta kukaan ei vain ymmärtäisi väärin, Lavikainen nautti suunnattomasti illan esityksistä ja kulturellista ympäristöstä.

Yllätys sen sijaan löytyi seuraavan viikon paikallisaviisista. Siellä useamman kirjoittajan voimin todisteltiin sitä, että voittaja oli aivan liian hyvä! Eihän noin hyvästä laulajasta saa missään tapauksessa tulla Suomen parasta karaokelaulajaa. Pitäisihän jokaisen järkevän ihmisen tajuta, että ei paras karaokelaulaja millään voi olla noin hyvä. Parhaan olisi oltava huomattavasti huonompi. 

Lavikaisen käsityksen mukaan eräs kirjoittaja oli itse osallistunut k.o. kilpailuun. Kirjoituksessaan hän perään kuulutti laulajien moraalia, jotta liian hyvät laulajat ymmärtäisivät pysyä kotona ja antaisivat oikeiden ihmisten voittaa kilpailun. Lavikaisen tulkinnan mukaan k.o. kirjoittaja kuuluisi oman tulkintansa mukaan juuri siihen ryhmään, joka olisi juuri sopivan hyvä laulaja voittajaksi. Häntä paremmat ovat liian hyviä ja huonommat ovat luonnollisestikin huonompia. 

Samaisella kesämökin saunan terassilla istuskellessa alkoi Lavikaisesta tuntua siltä, että karaokessa ja autosuunnistuksessa on yllättävän paljon samankaltaisuutta. Kulmapubin karaokeillan esityksistä varsin moni nimittäin muistuttaa erehdyttävästi AS-kartturin komentokieltä selkeydessään ja usein myös sävelkulussaan. Toisinaan nuotti sopii – toisinaan nuotti menee enemmän tai vähemmän pieleen. Oikeat sanat eivät aina tule mieleen. Ajoittain sanoista on jopa lähes mahdotonta saada selvää jne. Toisaalta kuljettajien kiinnostus siihen, mitä kartturi heille koittaa esittää on toisinaan likimain samaa luokkaa kuin karaokelaulajan yleisön kiinnostus hänen esitystään kohtaan.

Karaokeharrastajien vanavedessä autosuunnistajien keskuudessa on myös lähtenyt liikkeelle keskustelu parhaiden sopivasta hyvyydestä etenkin autosuunnistuksen Cupissa. Kahvicuppi jos toinenkin on juotu pohdittaessa sitä, millainen kilpailijapari saisi olla Cupin paras. Useita nykyisiä ja entisiä Cup-kilpailijoita on kahvikuppikäräjillä raakattu ulos. Ovat liian hyviä ollakseen parhaita. Moraalia kaivataan, kuuluu tuomio.

Mutta millä perusteella voitaisiin edes periaatteessa sopia siitä, kuka on sopivan hyvä ollakseen Cupin paras. Jostain käsittämättömästä syystä Lavikaisesta alkaa tässä vaiheessa tuntua siltä, että eihän tämä homma toimi missään lajissa sen mukaan, että voittajia haettaisiin taitotasoa rajoittamalla. Kuvitellaanpas, miltä kuulostaisi vaikkapa paras alle 60 metriä heittävien keihäsmiesten sarjassa? Tai lähes uimataidottomien naisten 25 metrin rintauinnin mestaruus? Vähän harjoitelleiden jääkiekon cup-mestaruus? Hitaasti juoksevien 100 metrin voittaja? Onko hitaasti juoksevien mestari aina liian nopea ollakseen hitaasti juoksevien paras? Jos paras on liian hyvä on toiseksi paras voittaja. Mutta silloinhan hän on paras eli kenties liian hyvä. Entä voiko entinen pikajuoksija päästä harjoittelemattomuuden, vanhuuden tai sairauden myötä kilpailemaan hitaasti juoksevien mestaruudesta? Joku tässä pohdinnassa nyt mättää ja pahasti, väittää Lavikainen.

Olisiko sittenkin viisaampaa keskittyä kehittämään sellaisia kilpailuluokkia, voittajia ja mestaruuksia, joita voitaisiin taitotasoa selkeämmin mitata tai todeta. Lavikainenkin on näitä aikoinaan jo listannut (mm. Kastijaosta24.8.2002). Tarvittaessa voidaan kehittää lisää, jos näistä ei löydy sopivaa. Tai sitten tyydymme siihen, että joka vuosi joukostamme löytyy SM-kisan perusteella parhaat autosuunnistajat ja SM:n lisäksi ajetaan erillinen AS-harrastajasarja, jonka parhaita nimitetään Cup-voittajiksi. Se, kuka ajaa kilpaluokassa ja kuka haluaa ”vain” harrastella autosuunnistamista jääköön nykysääntöjen mukaiseen muotoonsa. Muutoin ollaan suossa ja syvällä!

Uskoo A. Lavikainen